Ja se onnistuminen ei ees oo kaukana. Miten yks ihminen voi saada niin ison raivon esiin pienessä ihmisessä? Vittu ku vihaan koko luokkaa nii paljo, mut tää yks kyl heittää yli.. Jos tän neljä kuukautta koittais viel kestää, sit ei tarvi nähä enää ikinä koko luokkaa ja ei ees satuta millään tavalla. Päinvaston, aina kun  näen ne villi-ihmiset, se satuttaa. Ja paljon.

"Se oli silloin niin vaikeaa aikaa. Enkä uskonut et elämä vois voittaa. Mutta luokkakuvassa näytin onnelliselta"

Mutta kyllä se tästä kun nyt tuntuu siltä et kaikki ois entisellään taas.. Luojan kiitos :)
Yksin olen heikko, vahva kahdestaan <3

Nyt nukkuu et jaksan huome matikankokeessa =)<3

ps. keskiviikona turkuun<3