Taas joku true turha riita, joka alko niin mitättömästä asiasta, mutta tällä kertaa mä olin oikeessa, ja se on aivan varma asia. Mut valtas liian tuttu pelko, pelko siitä et miten tää päättyy. Sun puheet sai mut järkyttyy, mutta taas minä olin se joka luovutti. Pyysin anteeksi, vaikka en tällä kertaa aloittanut. Ja pyysikö joku anteeksi kun satutti minua? Ei. Ei koskaan.

No, se siitä ihanasta perjantaista. Olin tallilla tossa aiemmin ja tein pari boksii, sit meil oli tallikokous ja sit pyöräilin kotiin kurasena, väsyneenä ja läpimärkänä. Laitoin lämmint kaakaoo ja söin kolmioleivän. Sit täytin muutamii paperei kuntoon, ja oltii kaikes rauhas keittiös. Sit alko puhe jostain mikä saa mut suuttumaan sit samantien ja siin sit oliki ilta pilalla. Ei tästä tuu mitään, mitä helvettii mä teen aina väärin?

Mikään ei oo koskaan satuttanu mua niin paljoo kun sun sanas tänään.