En tiedä miten osaat niin satuttaa,
aina teet sen,
puolustaudut loukkaamalla sillä
mikä on mulle tärkeintä,
mitä en haluis menettää,
aina kuulen uudelleen
samat sanat, joita pelkään edelleen.

On ollut ihan kiva ensimmäinen viikko, vaikka yksin kotona olenkin asustellut.. Mutta tällä hetkellä voin kertoa, että helpompaa täällä oli yksin olla. Nyt on sellane kauhee ahdistava olo taas. Näen silmissäin vuotavan kyyneleen, putoavan mun tyhjään huoneeseen. Sellane. Tänää oli harkat, oli kiva nähdä porukkaa pitkästä aikaa, ja nyt odottelenkin innolla ensi-iltaa kuukauden päästä(: Nyt viel katon puumanaisen ja sitte nukkuu ja aamulla kymppiin :D