Vituttaa se et aina ku riidellään,
kumpikaa ei osaa luovuttaa,
molemmat vaa huutaa kilpaa, se satuttaa.
Ja aina kun alat olee häviöl, teet sen saman,
alat puhuu siitä mikä loukkaa mua eniten.
Ja liia hyvin tiedät et miten ne riidat päättyy,
ovet paukkuu ja talo kaikuu, sitte tulee hiljasta.
Ja molemmat omis huoneis itkemäs.
Eikä kumpika pyydä anteeks.

VITTUSAATANA.
Miks aina pitää olla nii vaikeeta, niin kiire ja stressi et en ehi ajatel, sit vaa oon vihane ku ite juoksen ympär maailmaa et saisin tehtyy kaiken mitä pitää, ja sit koton kaik ei tapahdu ajallaa, ja tulee tyhmii riitoi, ja sit mulla taas polvi paskana.
Ja enite vituttaa se et mut saa nii helpost suuttumaan. Mä pelkään itekki ain ku riidellään, kun aina tulee sama asia esille, mua vastaa isketää sillä mikä mulle on tärkeintä ja loukkaa mua eniten.

Tänää oon sit vaa juossu. Ensi koulun jälkee kävelin santtioo ja sit kirjastoo ja kaupungin kaut koululle ja kotii ja sit olin lenkil nitron kans ja sit ku se ei viel riittäny ni riideltii taas molemmat kyyneliin asti ja sit taas juoksin pisi mettii tuol kun vitutti. No huomen uus päivä, iha vitun mukava varmaa sekin ku ei kiinnosta oikei mikää ja teatteril pitäis olla neljästä kaheksaan ja sit pitäis tehä torstaiks joku vitun kirjaessee ja si pitäis tehä kaik muut kouluhommat ja sit huome o joku saatanan taide ja taitoaine osaamistesti sydeemi mihi joku homo sit valitsi mut mukaa ja iha vitun sama en kirjot enää ku kiroilen nii paljo ja alkaa vaa vituttaa enemmä.